Yhteenveto

Hello again!

Kirjoitanpa nyt vielä vähän yhteenvetoa reissusta, nyt kun olen Suomeen takaisin päässyt.
Elikkäs aloitetaan vaikka nyt reissun hyvistä ja huonoista puolista:

Hyvät puolet

- Shanghaissa on halpa elää ja nähtävää riittää
- Metroilla ja busseilla on helppoa ja halpaa liikkua
- Käsin valmistetut tuotteet, kuten vaatteet ja vastaavat ovat halpoja ja yleensä laadukkailta
- Ravintoloissa syöminen on halpaa (esim kiinalainen ruoka oluineen maksoi meille kalleimmillaan noin 6 euroa / henkilö ja pikaruokaloissa, kuten mcdonalds, ateriat ovat noin 3 euroa
- Nuorisolle kaupungista löytyy open-bar tyyppisiä night clubeja, joihin sisäänpääsy on noin 10 euron luokkaa, jonka jälkeen juomat ovat ilmaisia
- Taksit ovat edullisia ja jos osoite on kirjoitettu kiinaksi, on niillä helppoa ja nopeaa liikkua paikasta toiseen
- Vapaapäivät on mukava viettää yhdessä lukuisista piraattimarkkinoista, joista löytää todella hyvälaatuisia kopiota merkkituotteista. Itse löysin esimerkiksi VANSin ja Dieselin kenkiä, jotka maksoivat noin 15 euroa / pari, sekä The North Facen Goretex takin, jolla hintaa oli vähän reilut 16 euroa.
- 24/7 auki olevia marketteja löytyy joka kulman takaa. Hinnat näissä kaupoissa ovat hieman isoja marketteja kalliimpia, mutta silti halvempia, kuin Suomessa.
- Tupakoitsijoille kaupunki on paratiisi, sillä tupakka-askin saa alle eurolla ja lähes missä vain saa polttaa.

Huonot puolet:

- Busseilla liikkuminen saatta olla hankalaa ilman google mapsia, sillä pysäkit ovat kirjoitettu kiinaksi.
- Ihmisiä on aivan liikaa, eikä kukaan ota toisia huomioon.
- Autoja kaupungissa on järkyttävän paljon, eikä kukaan osaa ajaa muita huomioiden.
- Katukaupustelijoita on paljon, eikä kukaan välttämättä lopeta kaupustelua, vaikka sanoisit niille kuinka tylysti.
- Liikennesääntöjä ei kunnioiteta aina aivan täysin loppuun asti. Vaikka tietä ylitettäessä valo olisi vihreä, voi se silti olla vaarallista, jollei ole varuillaan.
- Isolla osalla autolijoista ei välttämättä ole edes ajokorttia. (huhujen mukaan väärennetyn ajokortin saattaa saada noin 60 eurolla)
- Kerjäläisiä on paljon, eiväkä ne häviä mihinkään, ennen kuin pääset joko itse pakoon, tai annat niille rahaa.
- Huijareita keskustasta löytyy varmasti jokaiselle turistille omansa. Huijarit puhuvat sujuvaa englantia ja saattaa aloittaa huijauksen yksinkertaisesti pyytämällä ottamaan valokuvaa kaveriporukastaan, jonka jälkeen alkaa tarinointi. Huijarit kertovat usein tarinan siitä, kuinka he ovat matkailualan opiskelijoita Pekingistä ja haluaisivat hioa englanninkielentaitojaan ja ehdottavat pientä kaupunkiesittelyä. Kiertelyn jälkeen tulee yleensä ehdotus teeseremoniasta tai ravintolassa käynnistä, jonka jälkeen pöytään tulee hävyttömän iso lasku (40 eurosta ylöspäin), eikä huijareilla tietenkään ole penniäkään rahaa ja lasku jää huijattavalle.
- Ruuhka-aikana julkiset kulkuvälineet ovat aina aivan täynnä, eikä eteenpäin pääse, jollei vaan tylysti itse änge mukaan.
- Työajat ovat bussimatkojen kanssa pitkiä, eikä illalla välttämättä enää jaksa lähteä tutustumaan kaupunkiin.


Huonot puolet ovat mielestäni kuitenkin jokaisella itse vältettävissä laajalla tutustumisella kaupunkiin jo ennen reissua, eikä kaupustelijat tai muutkaan reissua häiritse, jos on liikkeellä tietynlaisen varovaisuuden kanssa. Kun tylysti vaan jättää kaupustelijat, kerjäläiset ja englantia puhuvat, ystävälliset kiinalaiset huomioimatta, on kaupungissa kulkeminen mukavaa.

Suosittelen työharjoittelumatkaa Shanghaihin kaikille mieluiten toista tai kolmatta vuotta opiskeleville, pitkäpinnaisille, englantia puhuville ja erityisesti kaikille, jotka haluavat tustustua erilaisiin kulttuureihin. Mikäli kiinalainen ruokakulttuuri ja tilaisuus päästä opettamaan kiinalaisille kokeille suomalaisen ruoan valmistusta kiinnostaa vähääkään, niin suosittelen lämpimästi. Metsolle varmasti otetaan harjoittelijoita vastaan myös ensi vuonna.

Tässä taisi ollakin tämän blogin lyhyt elämä.
Nyt ei ole enää muuta sanottavaa, kuin tämä:

Jos olet vähääkään kiinnostunut lähtemään ulkomaille harjoitteluun, niin ottakaa jo heti alkusyksystä puheeksi Shanghai, sillä projekti toteutuu melko varmasti myös ensi vuonna ja kuten aikaisemmin jo sanoin, Metsolle otetaan 100% varmuudella harjoittelijoita vastaan. Tämän parempaa työkokemusta ulkomailta on vaikea saada. Vaikka ette olisi varmoja, haluatteko ulkomaille vai ette, kannattaa hakemus silti laittaa tulille, koska paikanhan voi aina perua.

(Ja loput kuvathan löytyy jälleen täältä)

Kiitos
- Niko Aro

Viimeinen työviikko takana!

Se oli siinä. Työviikko päättyi tyylikkäästi hernekeittoon, pannukakkuun sekä jonkinlaiseen mustekalaan. Suomalaisilta työntekijöiltä on tähän mennessä tullut eniten kiitosta lihapullista ja makaroni-laatikosta, jotka kiinalainen kokki osaa tehdä lähes täydellisesti. Tällä viikolla ei paljoa mitään uutta tapahtunut, paitsi uutena makuelämyksenä tuli sammakko. Fazerin salmiakkikin meni kiinalaisille kokeille alas ruikuttamatta.

Seuraavan tekstin kirjoitan suomeen päästyäni, jossa sitten kokoan hyviä ja huonoja puolia reissusta, sekä sen, mitä opin ja mitä uutta koin. Loput kuvat laitan nettiin viikonlopun aikana.

Siihen asti näkemiin!

Vaikka ja mitä

Taas yksi työviikko takana ja vielä yksi edessä. Tähän mennessä kiinalainen kolleegani hallitsee lohikeiton, lihapullat, perunamuusin ja ilmeisemmin myös makaroni-laatikon, eli tavoite on hyvin pitkälti saavutettu.
Näyttää taas siltä, että kuvien lataaminen blogiin ei onnistu, mutta voitte katsoa ne jälleen täältä

Rankan työviikon ja night club -viikonlopun jälkeen päätimme käydä Madame Tussauds vahamuseossa. Kyseessä on siis museo, jossa on vahamalleja erilaisista julkisuuden henkilöistä. Vakuuttavan näköisiä nukkeja olikin ja välillä ei edes tajunnut seisooko vieressä joku kiinalainen kaiffari, vai onko kaiffari sittenkin vahamalli itselle tuntemattomasta kiinalaisesta julkimosta.

Seuraava viikko meni jälleen töiden merkeissä ja viikonloppua odotellessa. Pari flunssapäivääkin viikkoon mahtui, mutta siitä huolimatta, että olin kaksi päivää töistä pois, ruoista tuli hyvää palautetta, eli ilmeisesti oppi on mennyt perille. Torstaina kävimme meksikolaisessa ravintolassa nimeltään Mexico Lindo ja pienimuotoisena shokkina tuli se, että meille juomat tarjoillut nainen oli suomalainen, joka oli asunut Kiinassa perheensä kanssa jo useampia vuosia. Ruoka tässä ravintolassa oli loistavaa ja Suomen hintoihin nähden edullista.

Taas koitti viikonloppu ja tutustuminen kiinalaiseen yöelämään jatkuu. Menimme perjantai-iltana japanilaiseen yakiniku ravintolaan, jossa tilataan erilaisia lihanpaloja ja paistetaan ne pöytään asennetulla grillillä. Minä ja toinen porukkaan kuulunut henkilö tilasimme sakea 180ml per henkilö, mutta jostain syystä tarjoilija erehtyi ja toikin kaksi ilmeisesti 500ml kannua tätä petollista juomaa. Muut seurueen jäsenet suostuivat kuitenkin juomaan osansa, eikä hinta ollut kovin korkea, joten päätimme olla valittamatta asiasta. Lauantaina lähdin soittelemaan erään aikaisempana viikonloppuna tapaamani Victorin ja hänen bändinsä kanssa. Soittelimme jonkin aikaa erilaisia klassikkokappaleita ja jotakin kiinalaista biisiä, jota en ole aikaisemmin kuullutkaan. Illan saapuessa laitoimme parhaat vetimet päälle ja lähdimme Xintiandille jazz clubiin, jota meille oltiin suositeltu. Paikan nimi oli CJW, eli Cigar Jazz Wine. Ravintolassa soitti bändi, johon kuului saksofonisti, kosketinsoittaja, rumpali, basisti ja laulaja, joista suurin osa oli jostain ameriikan seuduilta kotoisin. Yhtyeen ammattitaito oli henkeäsalpaava ja viimeisestä viikonlopusta Shanghaissa ikimuistoisen. Sunnuntaina suuntasimme taas kohti piraattitoreja odottamaan pimeää, jolloin lähtisimme vierailemaan Shanghai World Financial Centerissä. SWFC on 492 metriä korkea pilvenpiirtäjä, jonka korkein näköalatasanne on sadannessa kerroksessa, 474 metrin korkeudessa. Suosittelen lämpimästi ihmisille, joilla on korkeanpaikankammo.

Tässä kaikki taas tältä kertaa. Hyvää illanjatkoa ja näkemiin.

Puolet takana

Nonniin nyt se on puolet reissusta käytännössä eletty! Metso Paper Technology Shanghain keittiöön olen tottunut jo aika hyvin. Kyseessähän on siis suurtalous keittiö, josta valmistetaan kahteen eri ruokalaan ruoat. Isommassa ruokalassa syö työntekijät, joita firmassa on noin 700 ja pienemmässä taas ruokailee noin 30 johtoportaan porukkaa, joista suurin osa on eurooppalaisia. Minun tehtäväni täällä on siis opettaa pienempään ruokalaan ruokaa valmistavia kokkeja tekemään suomalaista ruokaa ja samalla oppia itse mahdollisimman paljon kiinalaisesta ruokakulttuurista. No mikä ero siinä on käytännössä suomalaiseen suurtalouskeittiöön? Suurin ero on siinä, että ainoat uunit, mitä koko paikasta löytyy, on leipää varten käytettävä kiviuuni ja riisiä (ja jotakin leipää) varten käytettävä höyryuuni. Tavallista Metoksen yhdistelmäuunia ei siis löydy. Kaasuliesiä löytyy, mutta paistinpannuja ei. Käytännössä kaikki ruoka tehdään wokkipannuja. Isompaan ruokalaan käytettävät pannut ovat jättimäisiä, ehkä metrin halkaisijaltaan ja pienempään ruokalaan käytettävät pannut sitten vähän pienempiä. Nämä asiat tekee suomalaisen ruoan valmistuksesta ja opetuksesta melko jännittävää ja haastavaa. Tähän mennessä olen onnistunut opettamaan lähes täydellisen lohikeiton, mutta työn alla on vielä ainakin hernekeitto, pannukakku, makaronilaatikko, lihapullat, perunamuusi ja jonkinlainen marinoitu possunpihvi. Homma etenee käytännössä niin, että lähetän tulkilleni sähköpostissa englanninkieliset reseptit, jotka hän sitten kääntää kiinaksi ja tulostaa. Tämän jälkeen reseptejä kokeillaan käytännössä ja tarvittaessa muutetaan. Eniten päänvaivaa tähän mennessä on tuottanut pannukakku, joka on yllättävän vaikea tehdä sellaisessa pizzauunin tapaisessa kapistuksessa.

Ei tämä reissu pelkkää työtä ole kuitenkaan ollut. Viime viikonloppuna kävimme muiden suomalaisopiskelijoiden kanssa tutustumassa Shanghain yöelämään. Otimme siis taksit hotellin edustalta ja lähdimme baariin nimeltä Soho, jota aikaisemmin täällä käyneet opiskelijat oli seurueen pääkaupunkiseutulaisille suositelleet. Baariin sisälle maksoi 100 juania miehiltä ja 80 naisilta (100 yuania on noin 11 euroa) ja tähän tuli vielä 20 yuanin narikka päälle. Paikka oli kuin suoraan jonkun elokuvan naurettavan ylitrendikäs nightclub ja musiikki oli niin kovalla, että se olisi Suomessa ollut laitonta. Paikan pelastus oli kuitenkin open bar, eli juo niin paljon kuin haluat. Kävimme myös Science And Technology Museumin alapuolella sijaitsevalla piraattitorilla etsimässä halpoja vaatteita ja tilasimme räätäliltä puvut (hintaa 100 euroa / puku). Viikonlopun huipennus oli kuitenkin ERA -akrobaattishow. Reilu tunnin mittainen akrobaattiesitys sisälsi pyöräilyä, voltteja, tasapainoilua, loistavaa musiikkia ja vaikka mitä muuta.

Eli jos joskus saatte mahdollisuuden ottaa osaa tähän projektiin (suosittelen lämpimästi) tai muuten vaan lähdette Shanghaihin, niin toistaiseksi suosittelen seuraavia:

- Teetä itsellesi puku
- Käy piraattimarkkinoilla ostamassa vaatteita (kun tinkaa tarpeeksi agressiivisesti, niin saa halvalla, esim itse ostin todella hyvät kopiot dieselin kengistä noin 15 eurolla)
- Käy katsomassa ERA

Tässä kaikki tällä kertaa, näkemiin.